Tämän päivän virtuaalista sosiaalista verkostoa pyörittää kaikille tuttu Facebook eli naamakirja, FB... Rakkaalla lapsella on monta nimeä -sanonta pitää tässäkin paikkaansa. Itse käytän ihan virallista nimeä, enkä vääntele ja kääntele sitä miten sattuu.

Wikipedia sanoo näin: "Facebook on internetissä toimiva yhteisöpalvelu. Sivusto tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden kuvallisen käyttäjäprofiilin ja blogin luomiseen, sekä yhteydenpitoon ystäviensä kanssa. Facebookissa on myös mahdollista liittyä erilaisiin yhteisöihin ja saada tietoa tulevista tapahtumista."

Minun elämään Facebook kuuluu lähinnä sen takia, että saan pidettyä yhteyttä kavereihin, joiden kanssa en ehkä soittele tai tekstaile niin paljoa, ja jotka asuvat kaukana, enkä pääse näkemäänkään heitä useasti. Facebookista näen myös sen mitä Etelä-Suomessa asuva äitini puuhailee mihinkin aikaan päivästä, tai mistä musiikista pikkusiskoni pitää tällä hetkellä. Profiilistani löytyy myös kuvia, joita haluan näyttää kavereilleni. Päiväkirjaa ja muistiinpanoja en juurikaan enää sinne kirjoittele. Tottakai pelaan myös Farmvilleä, mutta juuri nyt tämän hetken mielenkiinnon siihen on hävittänyt karannut koiranpentu. Syötän sitä joka päivä samaan aikaan, mutta silti se aina karkaa. Nyt minulla ei ole enää edes sen pelastamiseen tarvittavia erikoiskolikoita, joten ei minun tarvitse peliäkään pelata. Toinen peli, mihin olen jäänyt koukkuun Facebookissa on Social City, jossa Farmville tapaan kasvatetaan omaa kaupunkia. Peli sisältää vain suuren määrän bugeja, joten sen toiminta on hyvin kyseenalaista. Yhtenä päivänä kaupungin talot, kaupat ja tehtaat ilmestyvät ruutuun parissa sekunnissa, toisena päivänä sama kestää monta minuuttia ja kolmantena ruutuun ponnahtaa ilmoitus "Game Error please reload to continue". Onpa ärsyttävää. Mutta peliä vain on pakko pelata.

Yksityisyyttäni Facebookissa suojaan pitämällä profiilitietoni esillä vain kavereille. Osa valokuva-albumeistakin on piilossa joiltakin kavereiltani ja kavereiden kavereilta. Kaverilistaltani löytyy vain sellaisia ihmisiä, jotka vastaantullessaan voivat huoletta tervehtiä minua. Eli ketään reippaasti puolituttuja listalta ei löydy. Aina välillä uudistan listan ja karsin sieltä pois ne, joita en pidä tärkeinä elämäni kannalta.

Olen luonut Facebookiin tilin myös koiralleni. Tämä voi kuulostaa typerältä, mutta välillä tuntuu, että hän saa enemmän kommentteja kuin minä itse. Vuffella on paljon koirakavereita ympäri Suomea sekä minun ja poikaystäväni yhteisiä ihmiskavereita. Koirani ei lähetä itse kellekään ihmiselle kaveripyyntöjä, vain koirille, mutta kyllä hyväksyy kaveripyynnön, jos sellaisen saa.

Luin juuri vanhan artikkelin Iltasanomien sivulta. Sen otsikkona oli "Facebookin frendirohmuilla on vain harvoja tosiystäviä". Jutun mukaan keskivertokäyttäjällä keskimäärin 120 kaveria, joiden kanssa ollaan säännöllisesti yhteydessä. Miehet chattaavat keskimäärin neljän ja naiset kuuden kaverinsa kanssa Facebookissa. Tämä voisi kertoa siitä, että itse en taida olla ihan keskivertokäyttäjä. Minulla on 293 kaveria, joista olen piilottanut vain muutaman uutisvirrasta. Seuraan, tai ainakin pyrin seuraamaan siis kaikkien kavereideni tekemisiä ja kommentoimaan niitä aina kun mieleeni tulee jotain kommentoitavaa. Useimmiten painan vain tykkää nappia.